Töissä menee niin lujaa ettei kerkiä hengittämään. Eilen räjähdin isolle pomolle - ja tänään piti sitten olla keskustelu pikkupomon kanssa, taitaa tuo pikkuisempi vältellä kun tietää olevansa väärässä. No en jaksa niitä enempää. 5 tuntia olen istunut paikoillani ja tehnyt kuukausiraportteja, lounaskin livahti ohi ja suuta kuivaa ja vessaankin pitäisi mennä...

Kotona on kuulemma yläkaapit paikoillaan ja näin jo kuvankin FB:ssä - antoivat viime viikolla väärät ovet mukaan ja Eric kävi ne eilen vaihtamassa. Eilen jo laitoin aamiaismurot ja hiutaleet kaappiin, vihdoinkin!!!! 

Aurinko paistaa ja on helpompi hengittää... ehkäpä ne lääkkeet ovat alkaneet tehoamaan??? Ei niillä kyllä yhtään lisää unta tule!

Ai niin juu ja Mimmi on menossa sterilisoitavaksi 14.3. raukka paralla on ensimmäinen juoksu ja kotona on siis karsea meteli ja pojaat, eunukit siis, juoksevat karkuun!

Suomen liput on maksettu...