Takana uneton yö ja paljon itkua. Soitin sitten varttia vaille kuusi työpaikan sairaslomavastaajaan ja jatkoin kattoon tuijottelua. Eric lähti töihin, matalalla mielellä kun haluaisi minua piristyttää. Jätti minulle kyllä auton ja lähti itse pyörällä vaikka miinusasteita on 7!

Laitoin työnjohtajalle viestin että joutuu selviämään tänään ilman minua. Sieltä tuli sitten viestiä missä minua yritettiin piristää ja käskettiin keskittymään vain itseen.  Mutta kun omaatuntoa kolkuttaa. Vatsahaava huutaa apua, uneton yö painaa selkärangassa ja niskaa särkee kun päätäkin. Ja silmät turvoksissa ja ääni maassa... 

Yhdeksän aikoihin soitti sitten sairaspuolen ARBO ja siinä sitten paruin vartin. ARBO pyysi että ottaisin yhteyden omalääkäriin, ilmeisesti tarvitsen jonkun jonka kanssa asioista puhua. 

Mä olen niin väsynyt olemaan vihainen. Vihaisuus on surun peittämistä, sitäkin...

Kissat repivät nyt mun hermojani, nuo pennut, mutta Bossie on liimautunut kylkeeni. Kai se vaistoaa että mamma voi huonosti. 

Taidanpa kääriytyä tuonne fleecehuopaani odottamaan vaarin heräämistä.