Pitkästä aikaa - nyt kuvien kera - Suunnitelmista toteutuksiin

On tässä ollut tohinaa, mistähän alkaisin.

Projekti kissat: Bossiella todettiin sieni-ihottuma, eli kaikki kissat sitten vaan lääkäkuurille, 7 päivää lääkettä, 7 päivää ilman, 7 päivää lääkettä, 7 päivää ilman, 7 päivään lääkettä - sitten 2 viikon odotus ja Bossie munuaiskokeisiin ja samalla tarkastetaan onko lääkkeet auttaneet vai ei. On se lääkkeiden antaminen ollut aikasmoista showta, varsinkin kun toisena iltana olin niin väsynyt että kun Pumpuli sylki lääkkeensä ulos ja Mimmi myös niin aloin haistella niitä katteja että kas kun tuoksuvat vaniljalta ja piparmintulta ja ovat kovin sokerisia kanssa... kai vissiin kun yritin niiille omia allergialääkkeitäni suuhun ruiskuttaa. ja sen jälkeen sitten ne oikeat lääkkeet. Lääkepullot kun olivat samankokoiset ja samanväriset, ruskeat... no seuraavat 5 päivää meni sitten ihan hyvin kun Eric vihdoin viimein oppi pitämään kissoista oikein kiinni.

Ja kaikki kissojen korit ja pedit ja tyynyt ja fleecepeitot on pesty... ja nyt kun ne ovat puhtaita, ne eivät kelpaa yhdellekään kissalle...

Mimmi kulkee ulkona valjaissa. Ja kun ulos haluaa niin hyppii oven lasia vasten niin monta kertaa että saa varaston oven auki... sitten ulkona laittaa itsensä aina ihan ihmeellisiin solmuihin narunsa kanssa. Mutta nauttii ja on aikas rauhallinen. Ollieta ei sitten meinaa ulos saada millään. Valjaat sille saa hyvässä lykyssä laitettua, mutta ulos ei millään. Ja jos sen saa ulos niin se juoksee heti sisälle ja kun tuntee että naru loppuu kesken niin panikoi. Paitsi että eilen sitten livisti tai hiipi ulos ja makasi ruohikolla hiljaa Mimmin vieressä, valjaissa mutta ilman narua - ja säikähti kun kärähti ja juoksi heti sisään. Ollie antaa aamuisin märkikä ranskalaisia pusuja ja kulkee selän päällä, mahan päällä, pään päällä ja tykkää vaan! ja sitten kun noustaan niin juoksee karkuun! Aamuisin ei tartte snooze toimintaa käyttää, kun kännykkä on ekan kerran herättänyt niin kisulit ei anna rauhaa ennen kuin ovat saaneet sapuskaa.

Projekti keittiö:

Lauantai oli hääpäivän 6-vuotis vuosipäivä, heräsin aamulla aikaisin, tiskasin ja siivosin keittiön - on se täynnä tavaraa vieläkin mutta vähän paremmalla mallilla ollaan kuin ennen. Ja olen innostunut väsertämään kakkuihin sokerimassakoristeita. Tein jopa ensimmäisen Barbie-kakunkin, joka oli erittäin tervetullut Lizzylle, mutta johon itse en ollut tyytyväinen kun marsipaani kastui liikaa ja valui alaspäin.

Ja tähän projektiin mahtuu myös varastohuone - heitin kaikki muovikassit varastosta ulos lauantaina ja sitten nytystin ja nutustin ja sain kaiken mahtumaan yhteen pyykkikoriin. Laitan kuvia kun kerkiän - varastohuone on nyt taas ihanan iso!!!

Ja sitten se sikinsokin...

Viime lokakuussa kunta päätti nostaa meidän katujamme ja jalkakäytäviämme ja uudelleenjärjestää parkkipaikat. No sen johdosta meidän etupiha on sitten 25 senttiä alempana kuin katutaso... naapurit palkkasivat kivenasentajia pimeästi kohottamaan heidän puutarhojaan mutta meidän lempinaapuri joka juuri pari vuotta sitten uhrasi paljon rahaa etupihan kiveykseen teki valituksen ja sitä mekin jäimme sitten odottamaan. Mitään ei meille kuulunut... mutta kun oli kuningattarenpäivä - siis vappuaatto, Eric ja minä lämmitimme saunan ja siinä odotellessa naapuri sanoi että joku oli soittanut meidänkin ovikelloa sopiakseen pihan nostamisesta - tai siis kiveyksen korottamisesta... mutta Eric oli isänsä kanssa sairaalassa ja minä töissä eli mitään tietoa ei meille jätetty. Naapuri sanoi että heille tulevat tiistaina... no sunnuntaina naapuri kysyi että saisiko lainata tikkaita ja josko hän saisi sahata meidän puusta, pihamännystä yhden oksan pois, kun ei mahdu muuten asuntovaunun kanssa sen alle - katu kun on korkeammalla. Siinä sitten mekin alettiin etupihaa tyhjätä, ajateltiin että saadaan sitten suunnitella niiden kivenasentajien kanssa kuinka ja koska... Ja PYH!!! Maanantai-aamuna puolialasti kissaa ulos päästäessäni sain sokin, etupiha täynnä nuoria miehiä jotka nostelivat meidän pihasta kiviä pois!!! APUA! ERIC!!!! YLÖS!!!! no Eric meni sitten silmät sikkuralla ulos ja sai miehet keskeyttämään.. siitä se sirkus sitten alkoikin. Pitkästä tarinasta lyhyt: Pihaa on tyhjennetty, puskat pois, puita sahailtu, uudet pihakivet tilattu, saatu vihdoinkin kivimies ne asentamaan, 13:s päivä perjantai... ja takapihalle tulee terassi, komposiittilaudoista, teltan alle... asentaja tulee huomenna tekemään alustaa ja torstaina saadaan laudat. Lauantaina pitäis olla syntttärijuhlat... revi nyt tästä huumoria. Juttua riittäis melkein kirjaan, siitä kuinka roska-asemalta Eric käännytettiin trailerin kanssa pois, kuinka kivifirma yritti maksattaa meillä pari tonnia, kuinka terassin tekijä unohti saaneensa tilauksen meiltä...

Ja minä tilasin itselleni häälahjan!!! Uuden uunin, sen minkä halusin jo 6 vuotta sitten, missä on Wok-piste keskellä. Kaasuhella siis.... toimitus huomenna.

Kauhea oli bronkiitti, mykoplasmabakteerikokeet otettu, tuloksia odotellaan, tunnun olevan allerginen kafeiinille, lääkkeiden takia nousee paino ja kesäkuun kuudes alkaa sitten meidän talossa ihan oikeasti laihdutus - tohtori Dukan dieetti.

Vaari voi jotenkuten, keuhkojen takaa poistettiin viime viikolla pari litraa nestettä, viikonloppuna vatsa turposi, taitanee olla askitos, nyt odotetaan että tohtorilla olisi aikaa vastata soittopyyntöön jotta saadaan vaari sairaalaan... mutta on silti paremmalla päällä, eilen oikein puheliaskin, kahviteltiin ja otettiin aurinkoa kun armaani oli töissä.

Parhaat ystävät olivat Kiinassa pari viikkoa lastensa kanssa ja me saimme aivan ihanan pöytäliinan lahjaksi, aitoa kiinalaista silkkiä. Ei sitä voi käyttöön ottaa ennen kuin kisulit ovat kasvaneet, ne kynsivät vielä kaikkea. Eilen olimme iltapäivää viettämässä ja napostelemassa, ja olivat meille tehneet kakunkin kun aloimme avioliiton 7:nnen vuoden!

Äidin kuolinsyy selvisi, minä sanon lääkärin laiminlyönniksi... paksusuoli oli revennyt siitä liitoskohdasta ja valuttanut sisältöä sitten vatsaonteloon ja vatsakalvontulehdus... minä olen kylmää vihaa täynnä enkä pysty syömään kunnolla. Äitiä on jumalaton ikävä! Mitkä tuskat hänellä on ollut pakko olla, siksi kai silloin se kroppa heitti melkein kooman puolelle. Avasivat kerran ja katsoivat että kaikki sisällä kunnossa ja sitten eivät vaivautuneet toiseen (kolmanteen) leikkaukseen vaikka haava ei suostunut parantumaan. 2 ja puoli viikkoa äiti kesti ennen kuin sydän antoi periksi - kun lääkäri otti pois tukilääkityksen.

Minä lopetan nyt että ehdin töistä pois oikeaan aikaan, laitan kuvia kun kerkiän.