Tulin töihin, vaikka takana on vain 45 minuuttia unta. Eikä Oscar ole syyllinen, siis Oscar gaala, unohdin sen kokonaan mutta kello viideltä meidän aikaa avasin sitten television kun en vain voinut nukkua joten näin päävoittajat...

Tulin töihin enkä tiedä räjähtelisinkö vai itkisinkö. Sitä miettiessä tämä päivä taitaa sitten mennäkin. Ihana pomoni täysin unohti ilmoittaa minulle että hän on viikon lomalla. Se siitäkin tuesta.

Tarja-äiteeltä tuli sähköpostia hyvien neuvojen kanssa, kunhan vain löytäisin sen energian...

Eric on onneksi kotona seuraavat yöt, jotta saan kuunnella hänen kuorsaamistaan vaarin unissalaulamisen sijaan. Että sellaista nyt.

Isopomo käveli ohi ja kysyi joko menee paremmin sanoin että ei, vastaus oli "Come on!!!" ja sit se lähti olkiaan kohautellen. En kai mä ala nauramaan ja laulamaan kun on niin paha olla. Toivottavasti noi lääkkeet alkavat kohta puremaan.