Leikkaus meni ok, puolen tunnin sijasta se vei 2,5 tuntia ja menin sen jälkeen sokkiin. Kaikki meni lopulta ihan ok, ja kepeillä köpöttelen ja napsin kipupillereitä. Parin viikon kuluttua pitäisi siirtyä vain yhteen keppiin ja sitten hiljalleen työelämään takaisin. Eric parka joutuu tekemään kaikki kotihommat.... ja yövuorot siihen päälle.

Katseltiin tänään 2012... pisti ajattelemaan elämän arvoja, vaikken mihinkään maailmanlopputeoriaan uskokaan...

Yritän noita kuvia pienennellä ja lisäilen sitten myöhemmin, tämä oli nyt vain ilmoitusmainen päivitys että elossa ollaan ja porskutellaan eteenpäin ja on vuosi 2012 - eikä perjantai 13 päivä ollut paha lainkaan...

Kamalan paljon tein jouluruokaa, ei tuo näyttänyt niin paljoa vieraille maistuvan, uudenlaista heille ja meille taas puputettavaa. Jansson oli liian kermainen, lanttulaatikko liian kuiva, maksalaatikko mahtavaa, porkkana- ja perunalaatikot saavat puolestani olla.

Viidentoista kilon kinkku tuli ylikypsäksi, mutta maistuu itsesuolattuna ai niin mahtavalle.

Savusiika oli pakastettu, ei se maistunu siltä kuin mummun ostamat...

5 kiloa tupsahti kevyesti suklaasta, hedelmistä ja glögistä... ja joulupäivän italialaisesta joululounaasta ystävien luona.

Joulupukki muisti minua paitulilla (kiitos Tua!) kirjoilla ja CD-levyillä, lasisella kynsiviilalla ja joulunpunaisella kynsilakalla, Harry Potter DVD:llä ja Kalevala-korun pronssisella Talon sydämellä ja brodeeratuilla pyyhkeillä. Ja viimeinen lahja tupsahti tänään, edesmenny vaari maksoi meidän Turkin matkan...

Nyt lähtee sitten jouluruokia roskiin, on liian lämmintä säilyttää niitä varastossa ja jääkaapeissa ei ole tilaa. Kaipaan jo takaisin dieettiin, mutta vielä on uusvuosi ja tädin synttärit ja montenegrolainen joulu ensvuoden puolella.

Kissat voivat paksusti... me myös!

Ai niin juu - polvesta on mennyt nivelkierukka, teen kotoa käsin töitä leikkaukseen asti. Se on sitten perjantai 13:s tammikuuta ja sit muutaman viikon kohennus...

Saadaan myös ens vuonna lopputili, hommia riittää heinäkuun lopulle näillä näkymillä, firman perustajan poika haluaa sulkea syntisen Amsterdamin toimiston ja muuttaa asiakkaat Edinburghiin Skotlantiin - tai hätätapauksessa Clujiin Romaniaan. P***a juttu.

Mutta hyvät pärjää aina.... Hyvää loppuvuotta!

On olevinaan niin kiirettä, mutta se on vaan tavaran paljoutta. Jos ei mun kirpputori-ideani kohta mee läpi niin mä lahjoitan 70 % omistamistani tavaroista hyväntekeväisyyteen... Tavaranpaljous tukahduttaa minut.

Elämä on hyvin, dieetti toimii, nykyään hitaasti. Polven takia joudun lekuriin, toivottavasti keksivät siihen jonkun parannuksen, se rusahti pari kuukautta sitn poistuessani bussista ja kipu pahenee. Isovarpaan sisäänkasvanut kynsi johti omalaatuiseen kävelytyyliin joka pahensi polvivaivoja... siinä se oravanpyörä.

Ilma on vieläkin lämmin, 8-12 astetta, eilen oli kova tuuli ja pyörämme lentelivät pitkin pihaa lintujen ruokintalaitteiden kera.

Mimmi voi hyvin, suurimman osan ajasta. Eilen tuli pieniä ihmisiä (lapsia) kylään - normaalisti Mimmi olisi ollut vauhdissa, nyt meni nurkkaan nukkumaan.

Töissä samoin kun ennen, tällä viikolla on erityiskoulutus keskiviikkona ja torstaina, olen siellä taustatukena, meninhän minä sen koulutuksen jo läpi pari kuukautta sitten.

Jos täällä on hiljaista, se tarkoittaa ettei ole mitään uutisia.

Sähköpostilla saa yhteyttä. miia piste van piste herwaarden miukumauku gmail piste com

Uteliaille tarina kokonaisuudessaan:

5-6 viikkoa sitten istuin lauantaina puutarhassa Mimmin kanssa nauttimassa syksyisestä kesäiltapäivästä, tai oikeastaan kesäisestä syysiltapäivästä. oli hieman viileää mutta ei mitenkään pahasti. Lueskelin ja Mimmi metsästi kimalaisia. Lauantai-iltana esittelin Mimmiä taas Skypen välityksellä Mikko-isälle Suomeen ja Mimmi oli ihan lötkö mun käsissäni, ajattelin että onpas neiti väsynyt kimalajahdista...

Tiistaina Eric vei Mimmin eläinlääkäriin kun Mimmi oli vieläkin ihan alamaissa eikä ruoka maittanut. Sai antibiootit, 3 kpl. Tapeltiin jotta saatiin ne Mimmille sisään...

Sunnuntaina Mimmi oli ihan muissa maailmoissa, makasi vain paikoillaan eikä reagoinut mihinkään. Eikä ollut käynyt vessassa pitkään aikaan... joten päivystävälle eläinlääkärille.

Siellä todettiin että Mimmillä on kova ummetus, nesteytettiin ja annettiin klysma. Pidin Mimmiä sylissäni ja tuudittelin kuin vauvaa kunnes Mimmi halusi takaisin pöydälle ja silloin pullahti ulos kivenkovia papanoita... ja muutamans sekunnin kuluttua täysin kontrolloimaton pissa... varpaille asti, yäk! Ja Mimmi sai sitten parin viikon antibioottipiikin ja kömpi takaisin kassiinsa odottamaan klysman vaikutusta.

Kotona Mimmi sitten eristettiin kylpyhuoneeseen, pehmeät patjat ja paljon ruokaa ja vettä, varauduimme kakkasotaan...

Maanantaina veimme Mimmin taas eläinlääkäriin, klysma ei ollut auttanut. Lääkäri työnsi uuden klysman arkaan pieneen takapuoleen ja Mimmi puri minun peukaloni läpi... ja sitten lääkäri antoi uuden nesteytyksen, Mimmi näytti kamelilta jolla oli laukut kyljillä. Kotona sitten oli kuratauti mutta Mimmi oli tosi huonossa kunnossa.

Tiistaina uudestaan eläinlääkäriin, Mimmi huohotti... Eläinlääkäri otti röntgenkuvat ja imi nestettä rintakehästä ja sanoi että FIP ja että armeliainta olisi antaa lopetuspiikki siinä ja silloin. Minun maailma romahti taas vähän ja lääkäri lupasi Mimmin meille kotiin jäähyväisiä varten vielä yhdeksi yöksi. Ja meillä itkettiin ja rukoiltiin ja itkettiin ja lupailtiin taivaat ja maat jos Mimmi vaan paranee...

Keskiviikkona minä jäin kotiin ja Eric meni töihin, otin kuvia Mimmista viiden minuutin välein ja lähetin What'sAppilla Ericille. Mimmi lypsi purrpurr-vilttiään, joi vettä, söi ruokaa, leikkikin vähän mutta oli huonossa kunnossa. Silmät punoittivat ja minä jatkoin itkujani.

Torstaina Eric jäi kotiin ja minä tulin töihin ja tarina jatkui. Mimmi alkoi olla oman itsensä näköinen, kamelilaukut olivat sulaneet ja Mimmi alkoi haluta ulos. Eli ulos vaan ja viltit maahan että Mimmi ei vilustu...

Meni viikko, minä eläinlääkäriin ostamaan lisää erikoisruokaa Mimmille. Hoitsu ihmetteli että mikä kissa sitä ruokaa syö kun Bossiella on munuaisdieetti.. sanoin että Mimmikin tarvitsee ruokaa, se tyttökissa jonka lääkäri halusi männäviikolla tappaa.... ja menin kotiin. Pahalla päällä!

Seuraavana iltana nukahdin sohvalle ja heräsin puhelimen pärinään, eläinlääkäri soitti. Ihmetteli että miksei olla viety Mimmiä sinne piikille ja kun kerroin että Mimmi on virkistynyt, eläinlääkäri sanoi että saattaa olla että Mimmi on yksi niistä harvoista kissoista jotka eivät kestä nesteytystä....

Viikonloppu tuli ja meni, Mimmi ulkoili kovasti. Tiistaina huomasin että Mimmin leukapieli oli turvoksissa, kova patti. ja taas eläinlääkäriin. Nyt toinen lääkäri päivystävänä, se joka oli sen ensimmäisen antibioottipiikin antanut. Kerroin eläinlääkärin puhelinsoitosta ja mahdollisesta diagnoosista ja tämä lääkäri hyppäsi takajaloilleen... väittää että kyllä kyse on FIP:stä, se vain kestää toisilla kissoilla kauemmin ennen kuin ne kuolevat. Ja antoi antibioottipiikin taas kahdeksi viikoksi.

Nekin kaksi viikkoa ovat nyt takana, Mimmi juoksee laserkuvioiden perässä ja syö jos huvittaa, purpurraa vilttiään, leikkii veljensä kanssa, kiljuu ulos ja on ihan kissa vaan. Ja mimmillä on uusi takki!!! Nyt Mimmi on sitten se Chanel kävellessään takin kaulukset ylhäällä.

Kohta kotiin taas halailemaan kisuleita, pidetään peukut pystyssä että Mimmi käyttää yhden yhdeksästä elämästään tämän taudin voittamiseen!!!

FPI- kukaan ei selviiä elävänä.'

Että se siitä, me lasketaan tunteja, päiviä... päiviäkin!

Mimmi on aina taistellut, eläinlääkäri halusi kaiken lopettaa tiistaina mutta Mimmi juoksi rappuset ylös tänään. Kuka tietää huomisen?

Laihdumme, nyt -17 kiloa minulla ja Ericillä -25

Töissä riittää kaikenlaista, kotona kissat pitävät meidät touhuissaan mukana.

Paras ystävä on sairaalassa murtuneen nilkan kanssa, minä hoitelen aina silloin tällöin lapsia.

Ei kai tässä muuta. Kaikki on hyvin.

ja tämänkin jälkeen on tullut lisää vihreätä ja kukkaset levinneet, tarvitsee kuvata jälleen...

kuvat ovat heinäkuun alulta... ainut hellepäivä heinäkuussa, silloin nukuttiin tuolla sohvalla tyytyväisenä

ja mun uusi paras ystävä kl 6.30 aamuisin - Illyn X8 espressokone....mmmmm

JA PAINOA ON PUDONNUT 13 KILOA MINULLA JA 18 ERICILLÄ, KIITOS DR DUKANIN DIEETIN! ALOITIMME 6.6.2011

Tähän väliin mahtuu sitten hautajaiset ja kaikenlaista... meillä on aikas orpo olo.

40 ihmistä uudelleensijoitetaan - osalle joudutaan antamaan lähtöpaketti käteen, minun pomoni työtehtäviä muutettiin ja tänään kuullaan lisää. Tänään myös ilmoitetaan sille osastolle...

On se vaan kurjaa kun on kuukausikaupalla erittäin paljon satsattu laatuun ja koulutukseen, sisäisesti, sitten saadaan jopa asiakkaan julkiset kehut - ja sitten vedetään matto alta.

Vaikuttaahan se meidänkin osastoomme siten että jos meillä avautuu työpaikkoja niin ensin pitää katsoa talon sisäisestä poolista ennen kuin saa katsoa ulkopuolisia hakijoita.

Kotipihassa tapahtuu, isäntä on innostunut ostamaan kukkia vaarin kanssa.

Hyvää alkavaa viikonloppua!

Lauantaina työmiehet olivatkin sitten jo täällä vähän kahdeksan jälkeen, kahdeltatoista oli etupiha valmis - paitsi kukkapenkit, niihin tarvitsee ostaa kasveja. Terassille takapihalle tarvitaan vielä 2 lankkua mutta ne tilattiin eilen ja saadaan ensi viikolla. Etupiha: Komia on, ja kehujakin saatiin ohikulkijoilta, kyselivätpä jotkut naapureistakin että olemmeko juuri muuttaneet taloon!!!

No lauantai oli muutenkin kiireinen kun en tiennyt keitä tulee ja koska ja tuleeko lainkaan synttärijuhlille ja mieli teki perua ne moneen kertaan. Mutta sinnikkäästi seisoin keittiössä 7,5 tuntia ja kokkasin. Enkä muistanut ottaa kuvia ennen kuin oltiin syöty jo! Mutta kolme kiloo kylkeä meni ja paljon paellaa ja salaateista ei oo kuvaa ollenkaan!

Kaksi erilaista paellaa, kaksi erilaista salaattia ja possun kylkiä... ja mansikkamuffinseja - joiden valmistus vei jumalattomasti aikaa kun mantelit piti kuoria... ja juuri kun Eric alkoi imuroimaan tuli ensimmäinen vieras, Luz,kolleegani josta varmaan olen ennenkin kertonut. Tuli ilman poikaystäväänsä ja toi mukanaan tiedon että toinen kolleegansa oli saanut yllätysvieraita joten minun vieraslukuni laski kolmella.... Luz toi mukanaan ihanan verenpisaran etupihalle.
No minä suihkuun, Luz sohvalle telkkaria tuijottamaan, Eric jatkoi siivoilua ja sitten Eric suihkuun ja Luz ja minä otimme drinkit.
Sitten tulikin de Vries perhe - olivat pyörtyä kun eivät tunnistaneet meidän pihaa!!! Oli hieno tunne kun muksutkin kehuivat! Sain ihanan ison essun ohjeen ja siihen jo valmiiksi brodeeratun taskun missä kolme muffinsia sanoo : ei näe dieettiä, ei kuule dieettiä, ei puhu dieettiä! IIIhanaaa!

No me syötiin sitten hyvin, kun tuli vielä muutama peruutus ilmojen takia - vaarikin innostui syömään.
Sitten päätettiin että laitetaan teltta terassille,siinä sitä kasattavaa olikin. Luz on lyhyt niin hän jäi pitämään sitten vaarille seuraa ja me muut hyörimme teltanosien kanssa. Terassi ei vielä ole valmis, kaksi palaa puuttuu, kuten jo sanoin... mutta saimme teltan kasaan ja huonekalut sinne ja sitten syötiin rahka-tuorejuustokakkua ja juotiin suomalaiset kahvit. Infrapunalämmitin helpotti oloa, olihan jo myöhäinen ilta.

Luz lähti kotiin yhdentoista aikaan, puoli tuntia myöhemmin de Vries perhe lähti kantaen nukkuvat lapset autoon.

Mutta Gerard tarjoutui tulemaan seuraavana päivänä auttamaan kukkamultien kanssa! Me sitten Ericin kanssa saunaan, ja Eric oli niin väsy sen jälkeen, ihmekös tuo kun kaksi päivää ulkoilmassa painanut hommia... että nukahti teltan sohvalle! No Eric nukkumaan ja minä jäin katselemaan telkkaria, nukahdin sohvalle ja siirryin siitä aamukahdeksalta teltan sohvalle nukkumaan. Heräsin siihen kun Gerard tuli ja sitten auttelin miehiä etupihalla kunnes loppu perheestä tuli kanssa.

Sitten syötiin taas paellaa ja salaattia ja Eric isänsä kanssa valmistauti jalkapalloa katsomaan, Gerard  lähti pyörällä kotiin, Laurie vei lapset kotiin ja minä ja Laurie vietettiin iltapäivä IKEAssa. Ostin telttaan "jouluvalot" ja meille uudet peitteet... ja tulin kotiin lämmittämään saunan ja valmistautumaan jääkiekkoon.

Siskoa, Marikaa, kielsin tekstittelemästä kun tv-kaistan kautta kaiken näkee viiveellä. Kyllä minulta pääsi itku kun Suomi teki ensimmäisen maalinsa ja niin on hurrattu että kissatkin katosivat moneen kertaan. Ja tulihan siinä kaljaakin juotua, vielä keskiyöllä!
Eilen aamulla piti mennä lääkärille kuulemaan kunnon selostus verikokeista, mutta lääkärin äiti on joutunut sairaalaan joten minun aikani siirtyi sitten torstaille.
Verikokeista löytyi hiipuja mykoplasmabakteerista, kokeet kun otettiin heti antibioottikuurin jälkeen, mutta joutunen uuteen kokeeseen. Myös sokeri oli koholla, sitä jo pelkäsinkin... ja D-vitamiinin puute. Ihmekös se kun on pitkät päivät eikä ikinä ehdi aurinkoon, paitsi tunnin pari viikonloppuna. Mutta assistentti ei osannut enempää tuloksista kertoa, eli lääkärille siis, ja verenpaine on korkealla lääkkeistä huolimatta, sanoivat. Ne verenpainelääkkeet satuttavat munuaisia, toivon että pääsisin niistä eroon.

6.6.2011 alkaa meidän talossa terveet elämäntavat. Sinä viikonloppuna putsaan kaapit kunhan on juhlittu Ericin synttärit ensin. Jos sokeri on korkealla ja verenpaine huitelee, niin lienee syytä ihan pakottamalla pudottaa painoa - siis elämäntaparemontti, ei dieetti!

Juu ja Eric osti mulle violetin aurinkovarjon etupihalle, kyllä se tietää mistä mä tykkään!
Että sellainen synttäriviikonloppu - ja mun ekat "omat" synttärit täällä, kun mun synttäreitä on aina juhlittu Ericin synttäreiden ohella.
Eilen ja tänään on sit satanut, teltta pitää veden mutta päästää kosteutta sisälleen... ja paketista puuttuivat hyttysverhot joten tarttee mennä valittamaan, mutta muuten olen tyytyväinen, se on ihan kuin ekstra huone. mutta kun on kangasseinät niin se vaikuttaa pienemmältä kuin se edellinen, vaikka onkin ihan sama 3 x 3 metriä. Otan kuvia mahdollisimman pian.

Että sellaista - omakehu vähän haisee, mutta oli kiva viikonloppu!

1995 kuuntelin matsin radiosta kun oli mummun 90 v syntymäpäivä... eikä kukaan porukoista lähtenyt mun kans juhlimaan!!! joten oli hieno synttärilahja silloin mummulle ja nyt 16 vuotta myöhemmin minulle! Enempiä en viitsi matsista kertoa, eiköhän Suomen kansa tiedä miten se meni ja mitä sitten tapahtui!

Tämä päivitys on myös kopio sähköpostista jonka lähetin Tarjalle Suomeen, vähän jotain sanoja lisäsin. Sellaista se on kun on laiska... lounaan jälkeen nukuttaa nääs!

Projekti kissat: Bossiella todettiin sieni-ihottuma, eli kaikki kissat sitten vaan lääkäkuurille, 7 päivää lääkettä, 7 päivää ilman, 7 päivää lääkettä, 7 päivää ilman, 7 päivään lääkettä - sitten 2 viikon odotus ja Bossie munuaiskokeisiin ja samalla tarkastetaan onko lääkkeet auttaneet vai ei. On se lääkkeiden antaminen ollut aikasmoista showta, varsinkin kun toisena iltana olin niin väsynyt että kun Pumpuli sylki lääkkeensä ulos ja Mimmi myös niin aloin haistella niitä katteja että kas kun tuoksuvat vaniljalta ja piparmintulta ja ovat kovin sokerisia kanssa... kai vissiin kun yritin niiille omia allergialääkkeitäni suuhun ruiskuttaa. ja sen jälkeen sitten ne oikeat lääkkeet. Lääkepullot kun olivat samankokoiset ja samanväriset, ruskeat... no seuraavat 5 päivää meni sitten ihan hyvin kun Eric vihdoin viimein oppi pitämään kissoista oikein kiinni.

Ja kaikki kissojen korit ja pedit ja tyynyt ja fleecepeitot on pesty... ja nyt kun ne ovat puhtaita, ne eivät kelpaa yhdellekään kissalle...

Mimmi kulkee ulkona valjaissa. Ja kun ulos haluaa niin hyppii oven lasia vasten niin monta kertaa että saa varaston oven auki... sitten ulkona laittaa itsensä aina ihan ihmeellisiin solmuihin narunsa kanssa. Mutta nauttii ja on aikas rauhallinen. Ollieta ei sitten meinaa ulos saada millään. Valjaat sille saa hyvässä lykyssä laitettua, mutta ulos ei millään. Ja jos sen saa ulos niin se juoksee heti sisälle ja kun tuntee että naru loppuu kesken niin panikoi. Paitsi että eilen sitten livisti tai hiipi ulos ja makasi ruohikolla hiljaa Mimmin vieressä, valjaissa mutta ilman narua - ja säikähti kun kärähti ja juoksi heti sisään. Ollie antaa aamuisin märkikä ranskalaisia pusuja ja kulkee selän päällä, mahan päällä, pään päällä ja tykkää vaan! ja sitten kun noustaan niin juoksee karkuun! Aamuisin ei tartte snooze toimintaa käyttää, kun kännykkä on ekan kerran herättänyt niin kisulit ei anna rauhaa ennen kuin ovat saaneet sapuskaa.

Projekti keittiö:

Lauantai oli hääpäivän 6-vuotis vuosipäivä, heräsin aamulla aikaisin, tiskasin ja siivosin keittiön - on se täynnä tavaraa vieläkin mutta vähän paremmalla mallilla ollaan kuin ennen. Ja olen innostunut väsertämään kakkuihin sokerimassakoristeita. Tein jopa ensimmäisen Barbie-kakunkin, joka oli erittäin tervetullut Lizzylle, mutta johon itse en ollut tyytyväinen kun marsipaani kastui liikaa ja valui alaspäin.

Ja tähän projektiin mahtuu myös varastohuone - heitin kaikki muovikassit varastosta ulos lauantaina ja sitten nytystin ja nutustin ja sain kaiken mahtumaan yhteen pyykkikoriin. Laitan kuvia kun kerkiän - varastohuone on nyt taas ihanan iso!!!

Ja sitten se sikinsokin...

Viime lokakuussa kunta päätti nostaa meidän katujamme ja jalkakäytäviämme ja uudelleenjärjestää parkkipaikat. No sen johdosta meidän etupiha on sitten 25 senttiä alempana kuin katutaso... naapurit palkkasivat kivenasentajia pimeästi kohottamaan heidän puutarhojaan mutta meidän lempinaapuri joka juuri pari vuotta sitten uhrasi paljon rahaa etupihan kiveykseen teki valituksen ja sitä mekin jäimme sitten odottamaan. Mitään ei meille kuulunut... mutta kun oli kuningattarenpäivä - siis vappuaatto, Eric ja minä lämmitimme saunan ja siinä odotellessa naapuri sanoi että joku oli soittanut meidänkin ovikelloa sopiakseen pihan nostamisesta - tai siis kiveyksen korottamisesta... mutta Eric oli isänsä kanssa sairaalassa ja minä töissä eli mitään tietoa ei meille jätetty. Naapuri sanoi että heille tulevat tiistaina... no sunnuntaina naapuri kysyi että saisiko lainata tikkaita ja josko hän saisi sahata meidän puusta, pihamännystä yhden oksan pois, kun ei mahdu muuten asuntovaunun kanssa sen alle - katu kun on korkeammalla. Siinä sitten mekin alettiin etupihaa tyhjätä, ajateltiin että saadaan sitten suunnitella niiden kivenasentajien kanssa kuinka ja koska... Ja PYH!!!  Maanantai-aamuna puolialasti kissaa ulos päästäessäni sain sokin, etupiha täynnä nuoria miehiä jotka nostelivat meidän pihasta kiviä pois!!! APUA! ERIC!!!! YLÖS!!!! no Eric meni sitten silmät sikkuralla ulos ja sai miehet keskeyttämään.. siitä se sirkus sitten alkoikin. Pitkästä tarinasta lyhyt: Pihaa on tyhjennetty, puskat pois, puita sahailtu, uudet pihakivet tilattu, saatu vihdoinkin kivimies ne asentamaan, 13:s päivä perjantai... ja takapihalle tulee terassi, komposiittilaudoista, teltan alle... asentaja tulee huomenna tekemään alustaa ja torstaina saadaan laudat. Lauantaina pitäis olla syntttärijuhlat... revi nyt tästä huumoria. Juttua riittäis melkein kirjaan, siitä kuinka roska-asemalta Eric käännytettiin trailerin kanssa pois, kuinka kivifirma yritti maksattaa meillä pari tonnia, kuinka terassin tekijä unohti saaneensa tilauksen meiltä...

Ja minä tilasin itselleni häälahjan!!! Uuden uunin, sen minkä halusin jo 6 vuotta sitten, missä on Wok-piste keskellä. Kaasuhella siis.... toimitus huomenna.

Kauhea oli bronkiitti, mykoplasmabakteerikokeet otettu, tuloksia odotellaan, tunnun olevan allerginen kafeiinille, lääkkeiden takia nousee paino ja kesäkuun kuudes alkaa sitten meidän talossa ihan oikeasti laihdutus - tohtori Dukan dieetti.

Vaari voi jotenkuten, keuhkojen takaa poistettiin viime viikolla pari litraa nestettä, viikonloppuna vatsa turposi, taitanee olla askitos, nyt odotetaan että tohtorilla olisi aikaa vastata soittopyyntöön jotta saadaan vaari sairaalaan... mutta on silti paremmalla päällä, eilen oikein puheliaskin, kahviteltiin ja otettiin aurinkoa kun armaani oli töissä.

Parhaat ystävät olivat Kiinassa pari viikkoa lastensa kanssa ja me saimme aivan ihanan pöytäliinan lahjaksi, aitoa kiinalaista silkkiä. Ei sitä voi käyttöön ottaa ennen kuin kisulit ovat kasvaneet, ne kynsivät vielä kaikkea. Eilen olimme iltapäivää viettämässä ja napostelemassa, ja olivat meille tehneet kakunkin kun aloimme avioliiton 7:nnen vuoden!

Äidin kuolinsyy selvisi, minä sanon lääkärin laiminlyönniksi... paksusuoli oli revennyt siitä liitoskohdasta ja valuttanut sisältöä sitten vatsaonteloon ja vatsakalvontulehdus... minä olen kylmää vihaa täynnä enkä pysty syömään kunnolla. Äitiä on jumalaton ikävä! Mitkä tuskat hänellä on ollut pakko olla, siksi kai silloin se kroppa heitti melkein kooman puolelle. Avasivat kerran ja katsoivat että kaikki sisällä kunnossa ja sitten eivät vaivautuneet toiseen (kolmanteen) leikkaukseen vaikka haava ei suostunut parantumaan. 2 ja puoli viikkoa äiti kesti ennen kuin sydän antoi periksi - kun lääkäri otti pois tukilääkityksen.

Minä lopetan nyt että ehdin töistä pois oikeaan aikaan, laitan kuvia kun kerkiän.

Hyvää kesänalkua kaikille!!!!

Pääsiäisenä:

Vappuaattona eli kuningattarenpäivänä: